Selkokieli avaa lukemisen solmut

Sanna-Leena Knuuttila, Risto Niemi-Pynttäri ja Urho Tulonen

Selkokieli on yleiskielestä muokattu suomen kielen muoto. Se on sanastoltaan, sisällöltään ja rakenteeltaan yleiskieltä selkeämpää kieltä. Henkilöille, joilla on kielellisiä vaikeuksia, selkokieli on edellytys kielen ymmärtämiselle, tiedon saannille ja sitä kautta yhteiskunnassa toimimiselle. 

Vuonna 2019 tehdyn selkokielen tarvearvion mukaan Suomessa selkokielen kohderyhmiin kuuluu 650 000 – 750 000 henkilöä. Verrattuna edelliseen, vuonna 2014 tehtyyn tarvearvioon, heidän määränsä on lisääntynyt noin 100 000 henkilöllä. Kasvun syynä ovat pääosin väestömme ikääntyminen, maahanmuutto sekä heikentyvä lukutaito. 

Selkokirja auttaa ja kannustaa

Selkokirja tarjoaa lukuelämyksen henkilölle, jolla on lukemisen haasteita. Haasteet voivat liittyä vammaan, sairauteen, kielen osaamiseen tai lukemiseen tottumattomuuteen. Lukemiseen ja luetun ymmärtämiseen vaikuttavat useat eri tekijät. Lukijan näkökulmasta katsottuna näitä ovat muun muassa lukemisen perustekniikan hallinta, lukemismotivaatio, tulkintataidot ja kulttuuri. Tekstin ymmärrettävyyteen sen sijaan vaikuttavat muun muassa tekstin sanasto, lause- ja tekstirakenteet. 

Selkokirjat ovat noin 100, maksimissaan 200-sivuisia teoksia. Selkokirjan alussa on yleensä yksi tai useampi tarinan hahmottamista helpottava liite, kuten kartta, henkilöluettelo tai sisällysluettelo. Myös kuvien käytöllä pyritään helpottamaan tarinan seuraamista. 

Selkokirjassa teksti on taitettu sivun vasempaan reunaan. Palstan vasen reuna on suora ja oikea laita liehuva. Tämä tekee tekstistä selkeän luettavan. Väljä taitto ja lyhyet luvut kannustavat lukijaa lukemaan, sillä selkokirjan sivulla tekstiä ei ole uuvuttavan paljon.

Kuva 1. Toppatakin alla on sydän (2018), Tuija Hannula

Selkokirjan teksti on lukijan näkökulmasta taloudellinen ja tehokas. Selkokirjailija on ottanut tarinaa luodessaan huomioon seikat, jotka tekevät tekstistä helpommin ymmärrettävän. 

1. Tarinan aihe on lukijalle yleensä arkielämästä tuttu, ja sitä on käsitelty konkreettisella tasolla. 
2. Tarina etenee loogisesti ja kronologisesti.
3. Sanat ovat lyhyitä ja arjesta tuttuja.
4. Ajan ja paikan siirtymät on kerrottu tai merkitty selvästi. 
5. Henkilöhahmojen määrä on niukka ja heidät esitellään siten, että lukijan on helppo tunnistaa heidät läpi tarinan. 
6. Dialogit on kirjoitettu niin, että lukijan on helppo ymmärtää, kuka puhuu. 
7. Kielikuvat ovat helposti ymmärrettäviä, ja niiden käyttö on perusteltua. 

LÄHTEET

Juusola, M. 2019. Selkokielen tarvearvio 2019. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry. Selkokeskus. https://selkokeskus.fi/wp-content/uploads/2019/02/Tarvearvio-2019.pdf  Viitattu 13.2.2020

Leskelä, L. 2019. Selkokieli. Saavutettavan kielen opas. Helsinki: Leealaura Leskelä ja Kehitysvammaliitto. 

Sainio, A. & Rajala, P. 2002. Ohjeita selkokirjoittajille. Teoksessa Hannu Virtanen (toim.) Selko-opas. Helsinki: Oppimateriaalikeskus Opike.