Lukeminen ja sukupuolen performanssi

Sanna-Leena Knuuttila, Risto Niemi-Pynttäri ja Urho Tulonen

Tutkimukset osoittavat, että sukupuolten välisessä lukuinnossa ja kirjallisissa kiinnostuksen kohteissa on eroja. Suomessa sukupuolten väliset erot lukeneisuudessa ovat kasvaneet aina 1990-luvulta lähtien, ja kuilu on ollut selkeästi havaittavissa myös 2009 vuoden PISA tutkimuksissa. 

Tilastojen mukaan pojat lukevat yleisesti tyttöjä vähemmän, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Tutkimukset osoittavat myös että poikien lukeneisuus on usein myös sisällöllisesti rajoittuneempaa. Pojat ovat keskimäärin kiinnostuneempia lukemaan erilaisia lehtiä ja tietokirjallisuutta, klassisemman kirjallisuuden ollessa tyttöjen keskuudessa suositumpaa.

Nämä tilastot eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että sukupuolella olisi itsessään merkittävä rooli sen kannalta, ovatko nuoret sukupuolestaan riippumatta ylipäänsä kiinnostuneita lukemisesta tai minkälaiseen kirjallisuuteen heidän kiinnostuksensa lopulta kiinnittyy. Juridisen sukupuolen merkitys yksilön kulttuuriselle ja sosiaaliselle kehitykselle onkin käytännössä mitätön. Sen sijaan sukupuolen ympärille rakentuneet ennakko-odotukset ja niistä juontuvat monimuotoiset performanssit ja käytännöt ohjaavat ja muokkaavat yksilöiden kehitystä vahvasti, vaikuttaen myös siihen, minkälaisia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia he omaksuvat.

Sukupuoli ei siis sijaitse pelkästään yksilössä, vaan sitä määrittelee ja muovaa yksilöä ympäröivä kulttuuri ja yhteisö. Tapa performoida omaa sukupuolta omaksutaan niistä malleista ja odotuksista, joita ympärillä on saatavilla, ja tämä identiteetin sukupuolittuminen vaikuttaa syvästi yksilöiden myöhempään kehitykseen. 

Tilastoissa ilmenevä poikien vähäisempi kiinnostus kirjallisuuteen ja erityisesti fiktioon vaatiikin tarkempaa tarkastelua. Yhdeksi selitykseksi voisi esittää sen, että pojat eivät ilmaise kiinnostusta kirjallisuuteen, koska lukeminen ja abstrakti tieto eivät sovi siihen miehisyyden malliin, jonka he ovat oppineet omaksumaan. Asiantuntijat ovatkin huomauttaneet, että isien ja muiden aikuisten miespuolisten roolimallein osallistaminen nuorten kirjallisuusharrastukseen voi olla ratkaiseva tekijä negatiivisten sukupuolittuneiden rakenteiden purkamisessa ja lukuinnon synnyttämisessä.

Poikien ja nuorten miesten lukemiseen liittyvät rajoitteet ilmenevät usein erityisen vahvasti heidän omien viiteryhmiensä sisällä. Tämä tarkoittaa sitä, että sen sijaan, että esimerkiksi vanhemmat tai opettajat kommentoisivat poikien lukemisen määrää tai heidän kirjavalintojaan, lukemiseen liittyvä paine tulee erityisen vahvasti muilta saman ikäisiltä pojilta. Toisaalta tutkimukset ovat osoittaneet, että poikien toksiset asenteet kirjallisuutta kohtaan vaikuttaa negatiivisesti myös tyttöihin, etenkin luokka- ja ryhmätilanteissa, jossa tytöt saattavat muuttaa käytöstään peläten tulevansa kiusatuksi poikien toimesta. 

Kun lukemista määrittelee enemmän ulkopuolelta tulevat, sukupuolen performointiin liittyvät paineet kuin omat mielenkiinnon kohteet, lukukokemukset jäävät todennäköisesti negatiivisiksi. Näiden negatiivisten kokemusten vaikutus saattaa jatkua pitkälle murrosikään, eikä lukumotivaatiota välttämättä synny myöhemmälläkään iällä. Samalla tavalla voidaan nähdä, että tytöille kirjallisuus ja lukeminen sopivat perinteisen feminiinisyyden performanssiin kenties paremmin, mikä tekee kiinnostuksen kirjallisuutta ja fiktiota kohtaan helpommaksi. 

Lukemisen sukupuolittuneisuus ei ole siis millään tavalla luontainen tila, eivätkä sen vaikutukset täten ole myöskään ylitsepääsemättömiä. Lukemiseen liittyviä sukupuolittuneita käsityksiä ja käytäntöjä voi ja pitää myös purkaa. Ne tavat, joilla kirjallisuutta esitellään nuorille vaikuttaa valtavasti siihen, miten nuoret tätä kirjallisuutta omaksuvat ja minkälaisen roolin lukeminen saa heidän elämässään. 

Lukemisen sukupuolittuneisuutta ei siis voi ratkoa sellaisella lukemisen ohjaamisella ja opetuksella, joka perustuu laajempien sukupuolittuneiden rakenteiden toistamiseen. Näitä rakenteita on pyrittävä tekemään näkyviksi ja ymmärrettäviksi, minkä jälkeen niiden vaikutusta on mahdollista mitätöidä ja avata yksilöille uusia tapoja kehittää ja laajentaa omaa identiteettiä.

 

Lähteet

Brozo, William G.; Sulkunen, Sari; Shiel, Gerry; Garbe, Christine, Pandian, Ambigapthy; Valtin, Renate. 2014. Reading, Gender, and Engagement : Lessons From Five Pisa Countries. Journal of Adolescent & Adult Literacy, 57 (1), 584-593. doi:10.1002/jaal.291 Retrieved from http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/jaal.291/pdf

Finn, Patrick J. 2009. Literacy with an Attitude: Educating Working-class Children in Their Own Self-interest. State University of New York Press. s. 58.

Guzzetti, B. J; Peyto Young, J; Gritsavage, M.M; Fyfe, L. M & Hardenbrook, Marie. 2002. Reading, Writing, and Talking Gender in Literacy Learning. Taylor & Francis Group. s. 118.

Parkhurst, H. B. 2012. The Case of the Missing Male Reader: Implications of Genderlect and the Reality Principle. American Secondary Education 41 (1): Fall 2012. s. 14-15.

Krasny, K. A. 2013. Handbooks for Educators and Parents: Gender and Literacy – a Handbook for Educators and Parents. ABC-CLIO, LLC. s. 15-16, 69-73, 77-85.