Rauhallinen lukeminen – Slow reading

Sanna-Leena Knuuttila, Risto Niemi-Pynttäri ja Urho Tulonen

Digitaalisen informaatiovyöryn määrä oli täysin ennakoimaton, vaikka vastaavaa lukemisen heikkenemistä oli tapahtunut jo aiemmin TV-kanavien lisääntyessä. Lukemisen syrjäytyminen oli näkyvä teema jo 1970-luvulla. Nykyisessä informaatiotulvassa uutta on se, että myös tekstuaalisuus on kaikkialla – nyt jokainen lukee koko ajan ja huonosti.  

Rauhallinen lukeminen edellyttää ajatteluun keskittymistä se on työtä, johon sopii yksinäisyys. Itsenäinen ihminen kykenee olemaan lukemiseen uponneena, hän tuo kokemukseensa ja ajatteluunsa keskusteluun luettavan tekstin kanssa. Lukemisen hidastaminen parantaa lukukokemusta. Mikics (2013) kuvaa lukemista kyselemisenä, jossa lukija löytää niitä kysymyksiä, joihin teksti vastaa. Tyydyttävä ja palkitseva lukemiskokemus syntyy siitä, että kuunteleva lukija löytää juuri niitä kysymyksiä, joihin teksti vastaa.

 

Rauhallinen lukeminen

 

  • on työtä, eikä tunnu välittömästi mukavalta

 

Pitkästymisen kokemukset ovat usein välttämättömiä, lukija pääsee vähitellen tekstiin kiinni. Rauhallisuus on olennaista lukemisen taitojen kehittymiselle, se on edellytys merkitysten avautumiselle.

 

  • on edellytys, että lukija voi kokea tekstin antoisaksi

 

Rauhallinen eteneminen, lukijan omien mieltymysten lykkääminen, antaa oudon tuntuiselle tekstille mahdollisuuden. 

 

  • merkitysten löytyminen tekstistä tarvitsee aikaa

 

Rauhallisesti etenevä on vähemmän kiinni ennakko-odotuksissaan ja on valmiimpi löytämään uutta. 

 

  • kirjalle tulee antaa mahdollisuus vaikuttaa

 

Kirjaan sisään pääseminen vie aikaa, siksi lukijan kannattaa olla kärsivällinen. Sen sijaan, että lukija ohittaa sen, mikä ei välittömästi kiinnosta, hän voi seurata, mitä teksti kertoo. Näin lukija löytää merkityksiä, ja sen myötä hän myös pitää tekstistä enemmän. 

 

  • lukeminen on neuvottelua kertojan kanssa

 

Kirjat ovat omanlaisiaan. Yksittäisen kirjan kerronta opettaa lukijalle huomaamatta, kuinka juuri sitä kirjaa tulee lukea. Vasta sitten lukija kokee päässeensä siihen teokseen. 

 

David Mikics: Slow Reading in a Hurried Age (2013).