Kun luettu ei painu mieleen

Sanna-Leena Knuuttila, Risto Niemi-Pynttäri ja Urho Tulonen

Jotta lukija ymmärtää kokonaisuuden, täytyy hänen muistaa aikaisemmin lukemaansa tekstiä. Kun teksti kiinnostaa lukijaa, tämä tapahtuu huomaamatta. Luettu painuu mieleen, kun tekstissä on sopivassa määrin tuttua ja vierasta. Nämä kaksi seikkaa koskevat yhtä lailla huonoa kuin hyvää lukijaa. Kun tekstiä ei ymmärrä, lukijalle ei ole kertynyt tekstistä paljoakaan muistettavaa. Toisin sanoen lyhytkestoisesta muistista ei hänellä siirry paljoakaan pitkäkestoiseen muistiin.

Lyhytkestoinen muisti toimii välittömän aistimisen alueella. Se on käytössä, kun lukija hahmottaa sanoja ja lauseita. Jos lukija ei ymmärrä, mistä teksti puhuu, luettu ei painu mieleen eikä siirry pitkäkestoiseen muistiin. Näin lukemisen jatkaminen vaikeutuu.

Lisääntyneet muistamisen ja keskittymisen ongelmat vaikuttavat siihen, että lukeminen tuntuu vaikealta.  Aiemmin luetusta täytyy aineistoa painua mieleen, niin että lukija voi rinnastaa sen aiemmin hahmottamaansa. Tämä tapahtuu myös niin päin, että lukeminen aktivoi pitkäkestoiseen muistiin jäänyttä tietoa.

Pitkäkestoisen muistin alueet jaetaan tavallisesti semanttiseen ja episodiseen muistiin. 

Semanttista muistia on kuvattu eräänlaiseksi tietosanakirjaksi tai hakukoneeksi, jota kokeneen lukijan mieli käyttää. Rinnastus on osuva, koska myös kokematon lukija voi hyötyä tästä. Kokemattoman kannattaa käyttää aktiivisesti tiedonhakua silloin, kun teksti käsittelee vieraita asioita.

Toinen pitkäkestoisen muistin alue, episodiseksi muistiksi kutsuttu, liittyy omakohtaisiin muistoihin. Tässä muistamisen alueessa on tiedon sijaan kerrontaa. Omien elämän tapahtumien lisäksi myös muu kerrotut episodit ovat tällaisia. Romaaneista ja elokuvista mieleen painuneilla episodeilla on käyttöä ihmismielessä.

 

Rutkowski, A-F and Saunders C.S: 2019. Emotional and cognitive overload: The Dark Side of Information Technology, Routledge s.3 – 9.