Lukemisen muutos ja yhteys ajatteluun | Lukemattomat

Lukemisen muutos ja yhteys ajatteluun

Sanna-Leena Knuuttila, Risto Niemi-Pynttäri ja Urho Tulonen

Online-ympäristö tekee keskittyneestä lukemisesta vaikeaa. Aiheesta toiseen poukkoilu hajottaa ajattelua. Samalla ihmismieli ja ajattelu muuttuvat. Tietokirjat ja tietopohjainen ajattelu vahvistuvat, romaanin välittämä ajattelun muoto korvautuu jollain muulla. Näin väittää Sven Birkerts Changing the Subject -teoksessaan (2015). Ajatteleva subjekti muuttuu.

Birkerts tunnetaan teoksestaan The Gutenberg Elegies: The Fate of Reading in an Electronic Age (1994). Kyseessä oli ensimmäinen tutkimus, jossa väitettiin, että lukemisen kyky tulee kärsimään digitaalisuuden myötä.

Changing the Subject -teoksessa Birkerts (2015) katsoo, että syventyvä lukeminen kehittää ajattelua, mutta tämä taito taantuu digitaalisen kulttuurin myötä. Se suosii toisenlaisia huomion kiinnittämisen ja keskittymisen tapoja.

Mikä siis digitaalisessa mediassa vaikeuttaa syventyvää lukemista, ja sitä myötä tiettyä ajattelun käytäntöä? Verkkoympäristö vaatii reagoimaan. Aiemmin positiivisena pidetty interaktiivisuus ei olekaan vuorovaikutusta vaan reagoimista. Verkko haastaa ja käyttäjä vastaa, ja hänen ajattelunsa suuntautuu reagoimiseen. Tällainen keskittyminen on Birkertsin mukaan yhdensuuntaista. Online-ajan virta tuottaa jatkuvaa reagoitavaa aineistoa. Se vaatii huomiota koko ajan.

Lukeminen muistuttaa pikemminkin kävelyä. Eteneminen pysähtyy, jos lukija lopettaa. Online-virta on sukua videon ja musiikin tavalle kuljettaa käyttäjäänsä. Lukeminen ei ole osallistumista virtaan, reagoinnin sijaan lukija tekee löytöjä. 

Romaanin lukeminen on myös sivussa tiedonhaun ansoista. Birkerts (2015) kiinnittää huomion siihen, että romaani ei tarjoa faktaa, vaan ajattelun ja kuvittelun ainesta. Ajattelu, joka näin kehittyy, tuottaa mahdollisuuksien tiloja. Se luo alueen, joka kehittää mahdollisuuksien tunnistamista ja kehittelyä. 

Birkertsin (2015) mukaan tiedon hankkiminen lukemalla on vaikeutunut: lukeminen on muuttunut taisteluksi siitä, että muistaa, mitä tietoa on hakemassa. Uudet virikkeet eksyttävät tiedon hakijan aivan eri asioihin, kuin mitä hän oli etsimässä.

Luettava ei siis avaudu ilman paneutumista. Tällainen aktiivisuus merkitsee Birkertsin (2015) mukaan sitä, että lukija siirtyy tasolle, jossa hän ei ole pelkkä vastaanottaja, vaan hän on osallistuja, joka antaa luettuun oman panoksensa. Jos lukija ei muutu mieleltään aktiiviseksi, lukeminen hiipuu. 

Lukeminen on siis yhteydessä lukijan aktiiviseen ajatteluun, hänen omien ajatustensa dialogiin tekstin kanssa. Ilman aktiivista mieltä lukemisesta ei tule mitään. Teksti voi herättää ajatuksia ja mielikuvia, vasta kun lukija kysyy siltä.

Ensimmäinen lukemisen ongelma on lauseisiin keskittymisessä. Huomiosta kilpailevien virikkeiden kentässä ei-visuaalinen kieli väistyy. Huomion kiinnittäminen yhteen asiaan vaikeutuu. Jopa lukemisen yleiset edellytykset ovat kärsineet, sanoo Birkerts (2015).

Birkerts (2015) pitää kirjaa korvaamattomana. Lukeminen tuo hänelle itselleen keskittymiseen liittyviä elämyksiä, joita muussa arjessa ei ole. Hän kuvaa omaa kokemustaan seuraavasti: Lukiessa muodostuu alue, jossa sisäinen elämä ja romaanin maailma rinnastuvat. Romaanin lukemisen synnyttämät havainnot, mietteet, muistumat ja tunteet ovat samalla kertaa sekä omia että tekstistä omaksuttuja. Ne ovat ajattelevaa dialogia.

 

Birkerts,S. 2015, Changing the Subject: Art and Attention in the Internet Age. Graywolf Press.