Ilman rytmiä lukeminen takeltelee

Sanna-Leena Knuuttila, Risto Niemi-Pynttäri ja Urho Tulonen

Lukeminen on luonteeltaan sujuvasti kulkevaa samoin kuin puhe. Jos lukeminen tuntuu vaikealta, niin lukijan kannattaa opetella sujuvuutta – se tarkoittaa rytmin hakemista. 

Lukutaito on kävelemisen kaltaista. Jos lukija ei etene hän kaatuu, jos hän yrittää edetä liian nopeasti, hän kompastelee. Rytmi löytyy usein puheesta, se jäsentää lauseita. Silloin lukeminen on kuin kuuntelisi puhetta.  

Puhekielen rytmi on ainoa asia, joka lukemisessa ei varsinaisesti opetella. Oletuksena on, että ihminen osaa kielen jo ennen kuin lukee.

Sujuvassa lukemisessa on sujuva tahti. Sanojen tavut kantavat puheen luonnollista rytmiä, siinä on sydämen lyöntien ja hengityksen tahtia. Se etenee jaksoittain.  Sanojen painotukset vaihtelevat, eikä kaikkia sanoja lueta samalla painolla. Lauseetkin hahmottuvat siten, että olennaiset sanat nousevat esiin, ne eivät virtaa monotonisesti lukijan ohi.  

Rytmi kantaa lauseiden sisältöä. Lauluista tiedämme, että rytmi tarttuu. Kuuntelemme sitä jo ennen kuin sisältö tulee ymmärretyksi. Rytmi kantaa sisältöä, kun kuuntelemme puhetta. Kerronnan rytmi on se mikä tarttuu lukijaan, hän voi seurata kirjoittajan ajatuksen kulkua.  

Kun lukija on löytänyt rytmin, lauseet voivat olla pitkiä tai lyhyitä, ja kerronta tuntuu sujuvalta. Suomen kielessä sanat äännetään niin kuin ne puhutaan, siksi lukemisen sujuvuuden oppiminen on helppoa esimerkiksi englantiin verrattuna. 

 

Kilpatric, D.A: 2015. Essentials of Assessing, Preventing, and Overcoming Reading Difficulties, John Wiley & sons. s.46 – 51.