Romaanin sisällön avautuminen

Sanna-Leena Knuuttila, Risto Niemi-Pynttäri ja Urho Tulonen

Lukemisen ymmärtäminen tapahtuu lukijan mielessä, ja keskeistä on mielen repertuaari. Lukijan aiempi kokemus romaanista, siitä mitä on fiktio tai historiateos, vaikuttaa lukemiseen. Sen perusteella ovat tulkintataidot syntyneet, lisäksi lukijan omat elämänkokemukset luovat tunnepohjaa lukemiselle.  

Romaanin lukemisessa on erotettu kolme taustalla vaikuttavaa käsitystä  

1. Lukeminen kirjailijan kohtaamisena. Mielikuva siitä, kenen esittämiä ajatuksia ja kuvittelemia asioita fiktiossa luetaan.  
2. Romaania luetaan omaan elämään peilaten sekä omaan kuvittelukykyyn tukeutuen – eli lukija tukeutuu mielikuviin, jotka eivät vaadi aiempaa lukeneisuutta.  
3. Luettua peilataan mediasta tunnettuihin lajeihin, kuten romantiikkaan, toimintaan, jännitykseen ynnä muihin.   

Lukijan ymmärrys kehittyy aiemman pohjalta, samalla lukija kohtaa omat rajansa siinä, mitä merkityksiä tekstistä voi hänelle avautua. Tämä on tekstin ja lukemisen vuorovaikutusta, lukijan tiedon ohella tekstin sisällölliset ominaisuudet ovat vuorovaikutuksen toinen puoli. 

Lukeminen kirjailijan kohtaamisena 

Kirjailija on ennen kaikkea mielikuva. Se on mielikuva seuranpitäjästä, merkitysten lähteestä. Se, mitä lukija tietää julkisuuden kautta kirjailijasta vaikuttaa myös mielikuvaan tästä seuranpitäjästä. 

Kirjailijan ajatukset, mielikuva merkitysten lähteestä, auktoriteetista, jonka kanssa lukija ikään kuin keskustelee.  Mitä tämä kirjailija, syvällisesti ajattelevaksi ja tuntevaksi kuviteltu, kertoo lukijalle. 

Lukijan omaan elämään ja tunteisiin peilaava lukeminen 

Elämän ja luetun vertailu vaatii vähiten lukukokemusta. Omaan elämään peilaamista on kritisoitu narsistiseksi lukemiseksi. Toisaalta lukemisessa on aina mukana myös vieraita elementtejä, ja omassa elämässä kohdattu erilaisuuden kohtaamisen kyky vahvistuu luettaessa. 

On olennaista huomata, että kyse ei ole suorasta omaan elämään peilaamisesta: oma kuvittelukyky on vuorovaikutuksessa luetun kanssa. Toisin sanoen lukijalla on huono mielikuvitus, jos hän etsii vain suoria yhtymäkohtia omiin kokemuksiinsa. Mielikuvituksen myötä nämä yhtymäkohdat voivat olla etäisiä, kätkettyjä: on hämäriä toiveita ja pelkoja, joita ei halutakaan kokea suoraan itse – vaan mieluusti lukemalla. 

Lajin mukainen lukeminen 

Lukijan odotukset romaania kohtaan syntyvät genren perusteella, ennen teoksen lukemista. Tekijän, otsikon, kannen mukaan lukija hahmottaa, onko kyseessä rakkautta, ihmissuhdedraamaa, toiminnallista jännitystä, fantasiaa. Usein elokuvien lajituntemusta sovelletaan romaaneihin. Media vaikuttaa voimakkaasti genren hahmottamiseen, jos lukukokemus on vähäinen. 

Vastaaviin teoksiin vertaaminen 

Voimakkaan ja antoisan lukukokemuksen jälkeen haetaan mielellään lisää samantapaista luettavaa. Teossarjat vastaavat suoraan tällaiseen tarpeeseen, mutta lukijalle kehittyy myös oma lajituntemus ja tyylitaju, niin että hän pystyy teosta lukiessaan päättelemään varsin pian, pitääkö hän kyseisestä teoksesta. 

Fiktion ymmärtäminen 

Lukijat tietävät, että lukemisesta saa kokemuksia, joilla on suhde todellisuuteen, vaikka fiktio ei kerro todellisista tapahtumista. Tiedon välittämisessä fiktio toimii tarinoiden avulla, se kutsuu lukijaa myös kuvittelemaan ja kohtaamaan asioita ikään kuin elämänkokemuksina.  

Collinson, Ian. Everyday Readers : Reading and Popular Culture. 2009.