Lukeminen, luokka ja identiteetti

Sanna-Leena Knuuttila, Risto Niemi-Pynttäri ja Urho Tulonen

Ekonominen ja sosiaalinen luokka ohjaavat yksilöiden kulttuurista kehitystä ja toimijuutta merkittävästi. Luokkaidentiteetti voi vaikuttaa valtavasti siihen, millaisia mielikuvia ja ennakkoasenteita eri kulttuurimuodoista ja harrasteista ihmisillä on. Tämä vuorostaan vaikuttaa hyvin konkreettisesti siihen, millä tasolla, ja millä tavoin he harrastavat kulttuuria.

Suomalaisessa yhteiskunnassa sosio-ekonomisten ja luokkaan liittyvien taustatekijöiden vaikutusten ajatellaan olevan vähintäänkin pienempiä kuin sellaisissa yhteiskunnissa, joihin luokkajärjestelmä on juurtunut vahvemmin. Tämä on toki suurilta osin totta, eivätkä luokkaerot ole Suomessa monelta osin yhtä näkyviä kuin monessa muussa Euroopan maassa. Tämä johtuu osaltaan siitä, että sellaiset kulttuuriset erot, jotka todellisuudessa kytkeytyisivätkin luokkaan, esitetään Suomessa usein tavalla, joka liittää ne muihin tekijöihin. 

Kirjallisuus kytkeytyy edelleen ihmisten mielissä vahvasti keski- ja yläluokkaiseen kulttuuriin. Vaikka kirjallisuuden kenttä onkin jo pitkään kehittynyt populaarimpaan suuntaan ja monimuotoistunut 2000-luvulle tultaessa, moni mieltää kirjallisuuden ensisijaisesti “hienostuneempien” ja “korkeampien” luokkien ajanvietteenä. 

Tämänkaltaiset mielikuvat voivat elää vahvasti myös sellaisten henkilöiden mielissä, jotka lukevat aktiivisesti. Mielikuvat eivätkä synnykään ensisijaisesti käytännön kokemusten kautta. Sen sijaan ne rakentuvat yleensä monimutkaisten ja usein näkymättömien prosessien kautta, jotka kytkeytyvät yhä laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Näiden rakenteiden varassa yksilöt ja yhteisöt määrittelevät käsityksensä siitä, minkälainen kulttuurinen toiminta on ominaista, tai odotettua, tiettyyn sosio-ekonomiseen luokkaan tai tilanteeseen kuuluville henkilöille. 

Mikäli esimerkiksi koulussa käsitellyt esimerkit kirjallisuudesta eivät sisällä sellaisia kertomuksia, hahmoja tai kieltä, joka olisi lukijalle samaistuttavaa, voi helposti syntyä kokemus siitä, että kirjallisuus ei ole osa lukijan “omaa maailmaa”. Tällöin kirjallisuus koetaan vieraana ja epämotivoivana. Mikäli käsitelty kirjallisuus taas sisältää jotain omalle identiteetille, arvomaailmalle tai luokalle täysin vierasta tai epäsuotuisaa, kirjallisuus voidaan kokea vielä vahvemmin luotaantyöntävänä ja poissulkevana. 

Tämänkaltaiset epämielenkiintoisiksi, epäsamaistuttaviksi tai poissulkeviksi koetut sisällöt eivät kaikissa tapauksissa kuitenkaan sijaitse luetuissa teoksissa itsessään, vaan ne voivat tulla teoksen ulkopuolisilta auktoriteeteilta, kuten opettajilta tai vaikkapa kriitikoilta. Lukijan alunperin mielekkääksi kokema teos saattaakin siis pilaantua, kun oma kokemus teoksesta tuodaan julkiseen dialogiin muiden kanssa. 

Tilanteissa, joissa kaksi kovin erilaisista taustoista tulevaa henkilöä käy keskustelua samasta teoksesta, on todennäköistä, että heidän tulkintansa tai tapansa keskustella siitä ovat hyvin erilaisia. Usein tällaisissa tilanteissa käy niin, että se keskustelun osapuoli, joka omaa korkeamman kulttuuripääoman,  on tavalla tai toisella ’enemmän oikeutettu’ sanelemaan sen, kumpi tulkinta on ’oikeampi’. Esimerkiksi koulussa opettajan tulkinta ja mielipide mitätöi usein oppilaiden ’väärät’ tulkinnat, sillä hänellä on laajemman sivistyksensä takia auktoriteetti tehdä niin. Tämä asetelma on ymmärrettävä ja jossain määrin jopa luonnollinen silloin kun se tapahtuu kouluympäristössä, mutta muunlaisissa tapauksissa tämä voidaan herkästi kokea elitistisenä tai poissulkevana.

Yksilöiden sosio-ekonominen tausta voi siis vaikuttaa heidän kulttuuri-identiteettinsä kehitykseen ja kulttuuriseen toimijuuteen rajoittavasti. Eri yhteiskuntaluokkiin liittyvät mielikuvat ja käytännöt voivat toimia kulttuuri-identiteettiä rajoittavina ja toimijuutta vähentävinä tekijöinä, etenkin niissä tapauksissa, joissa ne luovat kuvaa kulttuurisesta toimijuudesta erityistietoja ja -taitoja vaativana tai muuten poissulkevana toimintana.

Kirjallisuuden kohdalla olisi tärkeää tiedostaa niitä ennakkokäsityksiä, jotka ovat peräisin tämänkaltaisista rakenteellisista identiteettikysymyksistä, ja pyrkiä aktiivisesti purkamaan niitä. Tämä voi onnistua esimerkiksi tuomalla voimakkaammin esille uudenlaisia, negatiivisia ennakkokäsityksiä rikkovia teoksia, tai kannustamalla lukijoita tekemään monimuotoisempia ja perinteistä poikkeavia tulkintoja teoksista. Kirjallisuuden kenttä on valtava, ja siellä on tilaa kaikenlaisille lukijoille, kunhan heidät saadaan ensin tuntemaan olonsa tervetulleeksi.

 

Lähteet

Dunbar-Odom, D. 2007. Defying the Odds: Class and the Pursuit of Higher Literacy. State University of New York Press. Albany. s. 2-3, 11.

Finn, Patrick J. 2009. Literacy with an Attitude: Educating Working-class Children in Their Own Self-interest. State University of New York Press. s. 56, 94.

Fowler, B. 1997. Pierre Bourdieu and Cultural Theory: Critical Investigations. Sage Publications Ltd. s. 20, 28.